Antti Tuuri

Minun Pietarsaareni.

Tulin Pietarsaaren lyseoon syksyllä 1959. Asuin

ensimmäisen talven herrasväki Häggblomin alivuokralaisena

jossakin urheilukentän takana. Asuin yksin ja muistan

olleeni aika yksinäinen.

Koulusta palattuani kävin usein Malmin talossa

Isollakadulla, jossa siihen aikaan oli kaupunginkirjasto,

ja lainasin pinon kirjoja.

Talvella vietin aikaa koulun jälkeen myös

urheilukentällä, yritin oppia jääkiekkoa mutta olin

siihen lajiin liian pienikokoinen ja kiltti.

Keväällä pyöräilin joskus satamaan ja katselin laivoja,

jotka lastasivat selluloosaa ja olivat pian lähdössä

kauaksi maailmalle. Ajattelin, että joskus lähtisin

minäkin.

Syksyllä 1960 muutin asumaan Pietarinpuistikko 21:een,

omakotitalon yläkertaan samaan huoneeseen luokkaa

ylempänä lyseossa olleen kortesjärveläisen Jorma

Erkinheimon kanssa. Talo oli meille molemmille kuin

toinen koti ja rouva Österholm huolehtiva tätimme, joka

huolehti ruumiin ja hengen ravinnosta; ruotsia puhuttiin

ja hyvin syötiin.

Pietarinpuistikko 21:n yläkerran etelänpuolisesta

päätyhuoneesta kehittyi sen talven aikana

kohtaamispaikka, jossa kokoontui Evijärveltä,

Kortesjärveltä ja Lappajärveltä lyseoon tulleita

koululaisia, puhuttiin milloin mistäkin, naurettiin

paljon ja tupakansavu oli sakea.

Käytin koululle kulkemiseen Runeberginkadulle useampia

reittejä:

Jos oli kiire, ajoin pyörällä Kauppatorin kautta

Runeberginkadun torin puoleiseen päähän ja sieltä

koululle. Koulun päätyttyä palasin edelleen usein

Isoakatua pitkin ja poikkesin tulomatkalla kirjastoon

Malmin taloon.

Jos olin herännyt ajoissa ja ehtinyt juoda rauhassa

aamuteen, kävelin Pietarinpuistikkoa Puutarhakadulle

saakka ja sitä pitkin koululle. Reitti oli turvallinen

tupakoitsijalle: tupakanpoltto koulumatkalla oli

kielletty ja johti ankariin rangaistuksiin. Puutarhakatua

koululle ajoi joskus rehtori Matturi, joka kuitenkin vain

läppäsi ohi ajaessaan olkapäähän ja muistutti siitä, että

tupakanpoltto oli koululaisille koulumatkalla kielletty.

Kävelin myös usein Etelänummenkadulle ja sitä pitkin

Runeberginkadulle. Vaihtelin näitä reittejä ja katselin

vanhoja, kauniita puutaloja, joita Pietarsaaressa silloin

oli vielä paljon.

Iltaisin oleiltiin myös kaupungilla. Kanavapuistikolla

melkein nykyistä Kaupunginhotellia vastapäätä oli

toisessa kerroksessa kahvila, jonka nimen olen unohtanut.

Siellä tavattiin käydä ainakin muutaman kerran viikossa.

 Ja koulutansseihin oli osallistuttava välttämättä.

 Tansseja oli sekä suomenkielisessä lyseossa että

 ruotsinkielisessä, jive oli muotia, ja parhaat tanssijat

 harjoittelivat lähes puoliammattilaisten tavoin

 voidakseen näyttää taitojaan. Itse on ollut kummoinenkaan

 tanssija ja muistan, että menestykseni Pietarsaaren

 tyttöjen kanssa jäi keskinkertaiseksi.

…Ja kotimatka…